Veeran kolme poikaa ovat kyllä olleet ihan täystyöllistäjiä. Kaikki mikä pystyi pieleen menemään MENI myös enemmän tai vähemmän kannikalleen. Ensimmäistä kertaa kävi niin että kalkin puutos katkaisi synnytyksen - no onneksi niin totaalisesti että kaksi poikaa jäi ihan kohtuun eivätkä matkan varrelle. Sitten Veera meinasi saada kipushokin muutama tunti synnytyksen käynnistämisen jälkeen. Sitten yhdellä pennulla tulehtui silmä parin päivän ikäisenä ja se piti lopulta avata. Sitten Veeralla meni maha sekaisin ja maidontulo väheni. Ja pienimpiä kakaroita piti alkaa syöttää vastikkeella. Jota ei sitten enää saanutkaan apteekista vaan piti alkaa kysellä keltä löytyy... jne.
Juu.
Vaan kyllä se siitä. Kaikki kolme keisarinalkua ovat nyt vallan reippaita ja meneviä kakaroita, sottaisia kyllä kuin pienet porsaat. Tekisi joskus mieli tehdä tutkimus, mikä osuus reilu 4-viikkoisten pentujen ruuasta menee itse asiassa suoraan kiposta vatsaan (siis nimenomaan sisäpuolelle), ja mikä sitten sinne sun tänne. Herra Napoleon Pääkkönen ainakin toimii kävelevänä ruokalistana kun velipojat Nero ja Nikolai ilmeisestikin pyyhkivät siihen naamansa aina ruokailun jälkeen. Pesin pennut eilen ihan perusteellisesti, ja jo ensimmäisen lautassyötön jälkeen meinasi päästä itku kun piikkisiat näyttivät siltä kuin eivät olisi vettä nähneet koko vuonna. Oikein tikkukampaukset ja kaikki. Emo Veerakin lähinnä nyrpistää nokkaansa kun saa happamalta haisevat jälkeläisensä nenänsä alle.
Mutta on ne ihania. Ellukin on ihan lääpällään ja pyrkii pikkuserkkujensa tykö aina kun silmä välttää ja koettaa houkutella niitä leikkimään. Ja paksu töpsö pystyssä koettavat sankarit syöksähdellä jo perässä!
Ja sitten kun ne sammuvat laatikkoon tuntuu että noin ihkuja mukuloita ei voi kellään muulla ollakaan... ;)
