Ihmisillä on joskus outoja käsityksiä kiinanpalatsikoirista. No, tottahan on että jokainen koira on yksilö ja luonteita löytyy laidasta laitaan, mutta yksi kummallinen käsitys joka itseäni välillä ärsyttää on se, etteikö peke voisi muka elää muunrotuisten koirien kanssa. Ovathan nämä sillä tavoin hieman seurastaan nuukia, että jos ympärillä näkyy yleensä vain kiinalaisia naamoja, pitkänenäisiä tupataan mulkoilemaan karsaasti ensi alkuun, mutta kyllä peken perus-sosiaalisuudella pian sopeudutaan myös muunmallisiin naamatauluihin.
Peke viihtyy - uskaltaisinko vallan sanoa - PARHAITEN toisen koiran kaverina. Pienikin kiinalais-vauva aloittaa yleensä koirien välisen hierarkian uudelleenjärjestelyt välittömästi uuteen kotiin tultuaan, ja näillä näköjään on uskomattomat taidot manipuloinnissa. Esimerkiksi meiltä itseltämme on vuosien mittaan mennyt koiria perheisiin joissa on jo ennestään ollut mm. maltankoiria, pieniä sekarotuisia, bokseri, kääpiömäyräkoiria, bullmastiffi, labradorisekoitus, bernhardilaisia, kultainen noutaja, japanin chinejä, shetlanninlammaskoira, saksanseisoja... eikä peke ole yhdessäkään noista paikoista jäänyt "mopen osalle". Eli peke sopii "monen rotuisiin" huusholleihin, mutta toki äärivilkkaiden koirien omistajille en esim. itse suostuisi pekepentua myymään, tai ihmisille joilla on ongelmia koiransa käytöksen hallitsemisessa. Jos jo olemassa oleva koira tulee omistajansa silmille, on pahimmassa tapauksessa peke-pentu hengenvaarassa, tai "parhaassa" tapauksessa omistajalla kohta kaksi despoottia.
Toki omistajien pitää joka tapauksessa käyttää järkeä kun pentua esitellään perheen muille koirille. Yleensä asiat sujuvat parhaiten jos pentu on eri sukupuolta kuin perheen aikuinen koira, eikä omistaja ole väärällä tavalla ylisuojeleva uutta tulokasta kohtaan.Mikäli asiat ovat sujuneet niinkuin niiden pitäisi, on pentu jo kasvattajan luona ennättänyt oppia "koiran kieltä" sekä oppinut myöskin hieman itsesuojeluvaistoa, jolloin se ymmärtää tietyissä tilanteissa myös alistua. Sen vuoksi olen itse alkanut ajatella että luovutus 8 viikon iässä ei ole joka kerran paras mahdollinen vaihtoehto, vaan joskus kannattaa odottaa hieman pitempään jotta pentu ennättää oppia seurustelemaan myös muiden aikuisten koirien  kuin oman emonsa kanssa ja tajuta että kaikki aikuiset eivät ole välttämättä samanlaisia ja siedä samanlaista käytöstä. Toki peken fyysiset ominaispiirteet, kuten esim. suuret silmät joita kuono ei suojaa, aiheuttavat sen että tilanteita tulee tarkkailla jotta ei tule turhia vaurioita, mutta peke-pentu ei siihen kuole jos aikuinen koira vaatii sitä heittäytymään selälleen. Tervepäinen aikuinen osaa komentaa vahingoittamatta -  se koskee niin koiria kuin ihmisiäkin.
Kun alkuvaiheesta on selvitty, alkaa pentu pikimmiten arvioida tilannetta ja käyttää vuosituhanten palatsielämän jalostamia "psyko-sosiaalisia" taipumuksiaan. Se arvottaa ja arvioi ihmiset siinä missä koiratkin ja pikaisesti päättelee keitä voi pomottaa ja keille tulee osoittaa kunnioitusta. Palatsikoirat ovat hyvin taitavia luovimaan kohti huippuvirkoja, ja vähemmän kunnianhimoinen koira, oli se suuri tai pieni, todennäköisesti huomaa ennemmin tai myöhemmin joutuneensa alakynteen, tai vähintään kohdanneensa vertaisensa.
On  hauskaa seurata laumahierarkian muodostumista ja koirien keskeistä kommunikaatiota.  Palatsikoirat ovat todella yksilöitä, ja käyttävät ja kehittävät sosiaalisia taitojaan kukin tavallaan. Kaikki eivät tietenkään tule kaikkien kanssa juttuun, mutta niinhän se on meidän ihmistenkin kanssa. Yleisesti ottaen kuitenkin palatsikoirat ovat hyvin sosiaalisia, kukin omalla tyylillään, ja nauttivat elämästä toisen koiran kanssa - kunhan se vain ei ole yhtä imperialistinen pikku riistäjä kuin nelijalkainen kiinalainen itse. :)